Vesimaksuihin suunnitellaan huikeita korotuksia !

Vedenkulutus on laskenut tasaisesti 70-luvulta saakka. Puolessa välissä 70-lukua vedenkulutus oli milteipä 350 litraa/hlö/vrk. Nykyisin laskennallisesti käytetään lukua 150 litraa/hlö/vrk. Sellaisissa talouksissa, joissa lasku on perustunut mitattuun kulutukseen, on kulutus ollut vielä olennaisesti pienempi. Omassa taloudessamme kulutus on n.90 litraa/hlö/vrk.

Merkittävä syy vedenkulutuksen pienenemiseen oli 70-luvun alkupuolella tullut jätevesilaki, jonka perusteella myös jätevedestä ruvettiin veloittamaan vesimittarin lukeman perusteella - sellaisestakin vedestä, joka ei koskaan edes jätevesiviemäriin joudu. (esim. nurmikonkastelu) Toki vesikalusteet ovat kehittyneet ekologisemmiksi vuosien saatossa ja valistus vuotavien hanojen, sekä wc-istuinten korjauttamisesta ovat osaltaan pienentäneet kulutusta.

Suurissa kaupungeissa pienentynyt vedenkulutus on johtanut siihen, että kesäaikaan vettä on jouduttu laskemaan mereen, ettei se pilaantuisi huonokuntoisessa vesijohtoverkostossa seisoessaan. Arvatenkin myös tämä kustannus on katettu korotetuilla vesimaksuilla.

Pienentyneessä kulutuksessa piileekin syy vesimaksujen korotuksiin. Suurin osa vesilaitosten kuluista muodostuu kiinteistä kuluista. Palkoista, huollosta, kiinteistökuluista, varastojen ylläpidosta, ym. kustannuksista. Nämä pyörivät, vaikka vesitornista ei laskettaisi tippaakaan vettä. Sen vuoksi myös vesilaskun yhteydessä olevaa perusmaksua on korotettu jatkuvasti. Eikä korotustarvetta ainakaan vähennä se, että vesihuoltolaki velvoittaa vesilaitoksen korvauksiin, jos huonokuntoisen vesijohdon aiheuttama vesikatkos asiakkaalla kestää yli 12 tuntia.

Vesimaksujen korotuksia perustellaan ja on aiemminkin perusteltu alati rappeutuvan vesijohtoverkoston uusimisen aiheuttamilla kustannuksilla. Kuitenkin saamme jatkuvasti lukea, ja liikkuessamme nähdä, kuinka päävesijohto on hajonnut omia aikojaan ja vettä tulvii kaduille. Harvassa kunnassa toimivaa verkostoa uusitaan teknisen käyttöiän umpeutumisen vuoksi. Yleensä verkostoa uusitaan pakon sanelemana, vasta vuotojen yhteydessä - pätkä kerrallaan.

Kuitenkin rahaa on kerätty vesijohtoverkoston uusimisen kattamiseen, mutta sitä ei ole siihen käytetty. Tuskin tälläkään kertaa. Eli kyseessä on veroluonteinen maksu, jolla rahoitetaan kunnan huonoa taloutta.

Jos radikaali korotus aiotaan toteuttaa, olisi kuntien aiheellista esittää selvitys siitä, kuinka vesijohtoverkostoa on uusittu tähän saakka ja kuinka sitä tullaan uusimaan jatkossa. Myös karttaliitteet aikatauluineen ja kustannusarvioineen olisi asian havainnollistamiseksi hyvä esittää kuntalaisille. Silloin kuntalaiset voisivat edes jollakin tasolla valvoa, kuinka heidän korotettua, kunnostukseen tarkoitettua vesimaksuaan käytetään.

Vaikka kuluttajat kuinka yrittävät säästää vedenkulutuksessa, on se loppupeleissä kotitalouksille nollasummapeliä. Mitä vähemmän kulutat, sen kalliimpaa hintaa maksat. Sama pätee sähkönkulutukseen.

Jorma Piisinen aluevaaliehdokas Perussuomalaiset Keski-Uusimaa

Lupapalvelut

Rakentamisella on perinteisesti ollut työllistävä vaikutus. Sanotaan, että yksi rakennusmies työllistää vähintään yhden, jopa kaksi muun alan työntekijää. Sen vuoksi lupapalvelut on saatava joustaviksi. Lupakäsittely ei saa pysähtyä jonkun dokumentin puuttumiseen. Siitä on tiedotettava luvan hakijaa välittömästi, samalla kun lupahakemus etenee käsittelyssä. Lupaprosessiin osallistuvien lausunnon antajien on oltava ammattitaitoisia ja nopeita päätöksissään. Rakentaminen tuo verotuloja kunnille. Lupakäsittelyn on oltava sujuvaa - olipa kyseessä uudisrakentaminen, tai korjaaminen.

Kilpailuttaminen

Kunnilla on vastuullaan hyvin monenlaisia tehtäviä ja velvollisuuksia, joita resurssipulan ja kustannustehokkuuden vuoksi on jouduttu ulkoistamaan. 

Tällaisessa ulkoistamisessa olisikin olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että kilpailutettavaa työtä, tai palvelua saataisi hoitamaan paikkakunnan oma yritys. Paikalliset yritykset työllistävät usein kotikunnan omia palkansaajia, ja näin saataisiin verotulot sekä palkkatuloista, että yhteisöverosta kotikunnan kassaan.

Hankintalaki ei anna mahdollisuutta suosia oman kunnan yrittäjiä, mutta hankintoja voidaan kuitenkin osaavan hankintalain tulkinnan puitteissa pilkkoa eri osakokonaisuuksiin ja "ehdoittaa" hankinnat siten, että oman kunnan pienet ja keskisuuret yritykset tulevat parhaalla mahdollisella tavalla huomioiduiksi.

On silkkaa hulluutta jakaa veroeurot pois oman kunnan alueelta, jos rahat saisi kilpailuehtoja muokkaamalla pidettyä kotikunnan alueella.

Kuntien elinkeinoasiamiesten ja yrittäjien tulisi toimia yhdessä sen eteen, että kilpailutuksen ehdot huomioisivat mahdollisimman hyvin oman paikkakunnan yritykset.

Jos kilpailutettava kokonaisuus on niin suuri, että paikkakunnalta ei löydy sellaista yritystä, joka voisi kilpailutukseen osallistua, tulisi ensisijaisesti miettiä mahdollisuutta muodostaa työyhteenliittymiä, joiden puitteissa voisi osallistua yhteistarjouksiin kunkin yrityksen erikoisosaamista hyödyntäen.

Yritetään yhdessä talous nousuun